Jyväskylän kaupunginteatterin Jekyll & Hyde nousee joka katsomiskerralla korkeammalle kaikkien aikojen musikaalisuosikkien listallani. Joka kerralla myös ihastun entistä syvemmin tuotannon naishahmoihin. Näin tasavahvaan, kolmiulotteiseen kaksikkoon en ole törmännyt yhdessäkään toisessa näkemässäni Jekyll & Hyde -versiossa.
Niinpä päätin kysyä Emman roolia esittävältä Saara Jokiaholta ja Lucyn roolissa nähtävältä Maria Lundilta, miten he ovat puhaltaneet hahmoihinsa hengen.
Leslie Bricussen musikaalikäsikirjoitus tuo alun perin mieshahmojen kautta kerrottuun tarinaan kaksi naista. Emma Carew on tohtori Henry Jekyllin kihlattu, ylisuojelevan isän kasvattama yläluokkainen nainen. Lucy Harris puolestaan on Punarotta-ilotalon laulajatar, jonka luokse herra Hyde hiipii öisin.
”Emma on omapäinen, moderni nuori nainen”, Saara Jokiaho tiivistää oman hahmonsa.
”Moderni kyllä kiteyttää Emman ajattelun ja teot. Emma on myös rohkea, aavistuksen verran kyyninen realisti”, Maria Lund täydentää.
”Lucy on peloton, romanttinen höpsö”, kuuluu Lundin määritelmä omasta hahmostaan.
”Lucy on vahva ja realistinen, kunnes unelma rakkaudesta paljastaa hänestä pehmeän ja herkän puolen. Hän on haavoitettu ihminen, joka saa hetken aikaa uskoa, että rakkaus voi parantaa hänen haavansa”, Jokiaho lisää.
Lund tutustui Jekyll & Hyde -musikaaliin ensimmäistä kertaa Jyväskylän kaupunginteatterin tuotannon merkeissä. Jokiaholle musikaali on vanhempi suosikki.
”Lainasin musikaalin levytyksen kirjastosta vuoden 2006 tienoilla ja olen diggaillut siitä tosi paljon siitä lähtien. Kouluaikana lauloin paljon Lucyn biisejä ja esitinkin Lucya musikaalin lyhennelmässä.”
Jyväskylän kaupunginteatterissa Jokiaho ja Lund koelauloivat molemmat sekä Emman että Lucyn rooliin. Emman osan saatuaan Jokiaho kertoo käyneensä läpi monenlaisia ajatuksia.
”Kun ohjaaja Anssi Valtonen kertoi minulle, että minut on valittu Emman rooliin, ensimmäinen reaktioni oli että oh no, tuleeko minusta blondi ja laitetaanko minulle kermakakku päälle. Mitä tällä voi tehdä? Ymmärsin kuitenkin pian, että roolini on enemmän kuin pelkkä miehen perään huokaileva neitonen. Hahmoni ensimmäinen repliikkihän on suoraa kettuilua Lady Beaconsfieldille! Roolista tuli nopeasti rakas.”
Lund puolestaan ilahtui roolinsa rouheudesta.
”Minulla ei ole ikinä ollut näin ronskia osaa. Sellaisen esittäminen on mielestäni kauhean hauskaa. Lisäksi on virkistävää olla mukana musikaalissa, joka päättyy huonosti!”
Klassikkotarina naisnäkökulmasta
Musikaalista pitkään pitänyt Jokiaho kertoo ärsyyntyneensä tapaan, jolla monet Jekyll & Hyden tuotannot käsittelevät naishahmoja.
”Kaikissa näkemissäni versioissa naiset jäävät hirveän muovisiksi. Varsinkin Emma – välillä ärsyttää, miten hän vain hymyilee ja laulaa, vaikka tarinassa käsitellään todella isoja asioita”, hän toteaa.
Musikaalin ensimmäisessä konseptiversiossa Emman ja Lucy peilasivat Jekylliä ja Hydeä: nimiroolien tyyliin naishahmoja suunniteltiin yhden näyttelijän esitettäviksi. Kahtiajako näkyy teoksessa yhä. Jekyllin ja Hyden kaksoisrooli edustaa miehen ja samalla koko ihmiskunnan hyvää ja pahaa puolta, mutta naiseuden eri puolet tiivistetään kaavamaisesti hyveelliseen morsiameen ja paheelliseen ilotyttöön.
”Minusta tuntuu, että minä ja Maria olemme molemmat tehneet hahmoistamme kokonaisempia ihmisiä. Hahmomme eivät enää edusta naiseuden kahta ääripäätä, vaan molemmissa on myös paljon toista puolta”, Jokiaho pohtii stereotyyppistä jaottelua.
”Projektini nuorena naisnäyttelijänä on, että kaikilla hahmoilla täytyy olla syy siihen, että he ovat sellaisia kuin ovat. En suostu olemaan pelkkä neito pulassa”, hän lisää.
Robert Louis Stevensonin Tohtori Jekyll ja Mr. Hyde -kirjassa ei ole naishahmoja. Musikaalia varten kirjoitettujen naisroolien kautta päästään käsittelemään teemoja, joista alkuperäisteos ei puhu. Sekä Emmaa että Lucya määrittää voimakkaasti rakkaus tohtori Jekylliä kohtaan.
”Emmaa viehättää Jekyllissä miehen intohimo ja palo työtään kohtaan. Se on piirre, joka viehättää minua tosielämässäkin. Emma puolestaan herättää Jekyllissä iloa, joka yhdistää heitä”, Jokiaho kuvailee.
”Lucy rakastuu Jekyllissä odottamattomaan hellyyteen. Lisäksi Jekyll on mies, jonka kanssa Lucy saa olla tilanteen herrana tarvitsematta pelätä tilanteen päätyvän siihen, että mies viekin häntä. Sen sijaan Hyden ja Lucyn välisessä suhteessa Hyde johtaa”, Lund määrittelee.
Musikaalin käsikirjoitus jättää tilaa tulkinnalle sen suhteen, miten selvästi Lucy käsittää Jekyllin ja Hyden välisen yhteyden. Lund kertoo, että hänen Lucynsa tajuaa totuuden kirjaimellisesti liian myöhään.
”Kun Hyde tulee lopussa Lucyn kamariin ja laulaa Läheisyys, kosketus -kappaletta, jonka Lucy on aikaisemmin laulanut Jekyllin kirjastossa, Lucy ymmärtää totuuden. Ja juuri kun Lucy on oivaltamassa, että nämähän ovat yksi ja sama ihminen, hän jo kuolee.”
Jekyllin kihlattu Emma saa tietää miehen salaisuudesta vasta alttarilla. Jokiahon tulkinnan mukaan hahmolla on synkkiä epäilyksiä jo ennen hääpäivää.
”Kun Jekyll tulee murhien jälkeen sekavana laboratorioon, Emman epäilykset heräävät. Luulen, että Emma ei halua uskoa, mutta häissä totuus ei yllätä häntä. Pahimmat pelot osoittautuvat todeksi.”
Emman ja Lucyn hahmot laulavat yhdessä Kun katson silmiis sun -dueton, mutta eivät silti tiedä toistensa olemassaolosta. Lund ja Jokiaho kertovat, että vaikka hahmot eivät kohtaa toisiaan, näyttelijöiden on pidettävä huolta, että naiset ovat toistensa vertaiset.
”Jos toinen meistä tekisi roolinsa paljon pienemmin kuin toinen, teoksen tasapaino järkkyisi. Siinä mielessä tulkintamme vaikuttavat toisiinsa”, Jokiaho sanoo.
Leikittyä väkivaltaa
Jekyllin ja Hyden tarina on klassinen kauhukertomus väkivallantekoineen ja verenvuodatuksineen. Lavalla naiset saavat osansa herra Hyden julmuudesta, mutta se ei näyttelijöitä haittaa. Lund kertoo, että Lucyn murha on hänen suosikkikohtauksensa.
”Olen kerran tehnyt itsemurhan lavalla, mutta tämä on ensimmäinen murhani. Totta kai siitä täytyy nauttia, onhan se uusi kokemus”, Lund naurahtaa.
”Pohdimme pitkään, miten murha tehdään, olisiko se veitsi selkään vai tukahduttamalla. Olisin toivonut hirveitä veriroiskeita ja jotain tosi brutaalia, mutta hyvä tämä on näinkin. Kuristaminen ja niskojen vääntäminen on hieno ratkaisu”, hän lisää.
Musikaalin nimirooleissa vuorottelevat Henri Halkola ja Joni Leponiemi. Jokiaho ja Lund sanovat, että vaihtuvat vastanäyttelijät tuovat tulkintoihin sävyeroja. Eräs ero näkyy musikaalin viimeisessä kohtauksessa, jossa Hyde käy Emman kimppuun.
”Tykkään erityisen paljon siitä, kun Henri kuristaa minua”, Jokiaho nauraa.
”Joni on paljon hellempi. Hän ei uskalla retuuttaa samalla tavalla, vaikka hyvä sekin kuristus on. Mutta Henri on niin iso ja ottaa niin kovasti kiinni, että siinä ei tarvitse paljoa näytellä… Mitään vaaratilannetta ei tietenkään ole, leikkiähän se on. Siinä on jotain hauskaa!”
Sekä Lund että Jokiaho sanovat, että Jekyllin ja Hyden Lontoo on maailma, johon on aina mukava palata.
”Tätä jaksaisi esittää useamminkin”, Lund tiivistää.
Jokiaho on samaa mieltä.
”Vaikka olisi miten väsyksissä, tämän reissun jaksaa. Voin olla väsynyt ja nuhjuinen tullessani töihin, mutta viimeistään Emman takkia pukiessa muutun ylvääksi hienostonaiseksi.”
Kuvat: Jiri Halttunen
Lue myös: Tohtori Jekyll ja tohtori Jekyll – haastattelussa Henri Halkola ja Joni Leponiemi, arvosteluni Jyväskylän kaupunginteatterin Jekyll & Hydestä (englanniksi).
Kiinnostava haastis, kiitos Siiri! Mulla ei ole takana kuin tämä ja Turun J&H, mutta kyllä tästä Jyväskylän versiosta naiset muistaa paremmin. Esimerkiksi Turun Emmasta oleva mielikuva on hyvin häilyvä. Sekä Jokiaho että Lund olivat tässä mainioita näyttömällä, tykkäsin.
ReplyDelete
DeleteSamaa mieltä. Turussakaan naiset eivät missään nimessä olleet huonoja – olivathan rooleissa upeat Anna Victoria Eriksson ja Jennie Storbacka! – mutta kuiten sanot, hahmot eivät jääneet mieleen samalla tavalla kuin Jyväskylässä. Haastattelussakin mainittu stereotyyppinen hyveellinen nainen / paheellinen nainen -jako oli mielestäni Turussa vahvemmin esillä esim. puvustuksen kautta – Emma vaaleanpunaisessa, Lucy mustassa. Jo se, että Jyväskylässä Emmalle on annettu turkoosia ja sinistä päälle, saa katsojan kiinnittämään hahmoon eri tavalla huomiota!